Kivun hoitotyön kehittämisellä on pitkät perinteet Turun yliopistossa. Suomen ensimmäinen kivunhoitoa käsittelevä hoitotieteen väitöskirja julkaistiin vuonna 1999, jolloin Sanna Salanterä väitteli lasten kivun hoidosta. Sittemmin Salanterä on johtanut useita kivun hoitotyön kehittämiseen liittyviä kansallisia ja kansainvälisiä projekteja ja toimii nykyisin hoitotieteen laitoksella kliinisen hoitotieteen professorina.

Viime vuosina kivun hoitotyötä on kehitetty täydennyskoulutuksella. Aloite siihen tuli Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen (SKTY) hoitotyön toimikunnalta. Kehittämistyö aloitettiin yhdessä vuonna 2017, ja koulutus alkoi vuonna 2018. Koulutus on maksullinen, mutta sille on selkeästi ollut tarvetta.

Taustalla oli ymmärrys siitä, ettei sairaanhoitajakoulutukseen sisältyvä kivunhoito riitä yksin takaamaan laadukasta kivun hoitotyön osaamista ja potilaan kivun hoitoa. Lisäksi taustalla oli huoli siitä, ettei kivun hoitotyön suosituksia tunneta eikä näyttöön perustuva kivun hoitotyö toteudu systemaattisesti kaikissa terveyspalveluissa.

Täydennyskoulutus pohjautuu kansainväliseen, hoitotieteelliseen tutkimustietoon ja sen hyödyntämiseen potilaan kivun hoidossa. Turun yliopiston hoitotieteen laitos vastaa koulutuksen toteuttamisesta, ja SKTY:n hoitotyön toimikunnan jäseniä toimii koulutuksessa mentoreina ja kliinisinä kivun hoitotyön asiantuntijoina.

Taustalla oli ymmärrys siitä, ettei sairaanhoitaja­koulutukseen sisältyvä kivunhoito riitä yksin takaamaan laadukasta kivun hoitotyön osaamista ja potilaan kivun hoitoa.

Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa sairaanhoitajien asiantuntijuutta ja päätöksentekotaitoja kivun hoitotyössä. Mentorointiryhmissä asiantuntijuuden kasvuun liittyy myös oman oppimisprosessin tunnistaminen ja kuvaaminen oppimispäiväkirjan avulla.

Täydennyskoulutus on suunniteltu toteutettavaksi työn ohella siten, että 30 opintopisteen laajuinen kokonaisuus opiskellaan puolentoista vuoden aikana. Opiskelijat voivat kuitenkin halutessaan suorittaa myös pienempiä kokonaisuuksia, aina yhdestä opintopisteestä ylöspäin.

Täydennyskoulutus alkoi monimuoto-opetuksena vuonna 2018, mutta koronapandemian myötä koulutus muutettiin verkkopohjaiseksi ja moduulimuotoiseksi. Opinnot sisältävät verkkoluentoja, työelämälähtöisiä oppimistehtäviä ja webinaaripäiviä.

Tällä hetkellä täydennyskoulutuksen koko kokonaisuutta suorittaa kymmenen hoitotyön ammattilaista eri puolilta Suomea. Heitä mentoroivat lehtori Anna-Leena Nousiainen ja koulutuspäällikkö Sanna-Mari Pudas-Tähkä. Lisäksi kymmenkunta sairaanhoitajaa suorittaa opintoja yksittäisinä moduuleina.

Opiskelijat ovat antaneet täydennyskoulutuksesta hyvää palautetta. Sairaanhoitajat kokevat, että koulutus on lisännyt heidän ymmärrystään näyttöön perustuvasta kivunhoidosta sekä tuonut uusia mahdollisuuksia työurille.

Sairaanhoitaja Heidi Rossi suoritti täydennyskoulutuksen 30 opintopisteen laajuisena vuosina 2022–2023. Hän työskentelee Etelä-Savon hyvinvointialueella (Eloisa) Mikkelin keskussairaalan leikkausosastolla.

Potilaiden kipua hoitaessaan hän oli havainnut vaihtelevia hoitokäytäntöjä, joita olisi hyödyllistä yhdenmukaistaa.

Rossi hakeutui täydennyskoulutukseen, koska tunsi tarvetta laajentaa kivun hoitotyön osaamistaan akuutin kivun ulkopuolelle. Potilaiden kipua hoitaessaan hän oli myös havainnut vaihtelevia hoitokäytäntöjä, joita olisi hyödyllistä yhdenmukaistaa.

Työnantaja kustansi opinnot, jousti työvuoroissa ja tarjosi Rossille mahdollisuuden opiskella työn ohessa, mihin verkko-opinnot soveltuivat hyvin. Kirjallisten töiden työstämisen Rossi ajoitti usein vapaapäiville.

– Oppimispäiväkirjaa varten laitoin arjen keskellä muistiin kokemuksia, havaintoja ja aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Olin iloisesti yllättynyt, kun sain oppimispäiväkirjastani kunniamaininnan. Opiskelu ei tuntunut missään vaiheessa liian raskaalta, hän sanoo.

Mentorointiryhmissä työskentely tuki oppimisprosessia ja asiantuntijuuden kasvua.

– Joukkoälyllä saimme aikaan paljon enemmän kuin yksin olisimme koskaan saaneet. Mentorointiryhmämme sai kunniamaininnan ryhmätehtävästä, jossa käsiteltiin palliatiivisen kivunhoidon potilastapausta, Rossi kertoo.

Koulutus on tehnyt Rossista kivun hoitotyön asiantuntijan ja vaikuttanut hänen urapolkuunsa. Rossi toimii nykyisin osa-aikaisesti Eloisan kivunhoidon koulutuksen ja kehittämisen osa-alueella, jossa työyksiköiden kipuvastaavien eli kipuyhdyshenkilöiden toiminta on tänä vuonna elvytetty pitkän tauon jälkeen.

– Eloisan muutkin kipuhoitajat ovat käyneet tämän saman kivun hoitotyön täydennyskoulutuksen, mikä on organisaatiolle suuri rikkaus, Rossi kertoo.

Uudessa roolissaan Rossi on kouluttanut Eloisan henkilökuntaa kivun tunnistamisesta ja arvioinnista sekä hoitotyön kivunhallintakeinoista.

Asiantuntijuus näkyy varmuutena ennakoida, ­kohdata ja hoitaa eri-ikäisten, eri sairauksia sairastavien ja eri kulttuureista tulevien potilaiden kipua.

Asiantuntijuus näkyy varmuutena ennakoida, kohdata ja hoitaa eri-ikäisten, eri sairauksia sairastavien ja eri kulttuureista tulevien potilaiden kipua. Koulutus on auttanut ymmärtämään paremmin esimerkiksi palliatiivisessa vaiheessa olevan potilaan kivunhoitoa, mikä on myös lievittänyt aiheeseen liittyvää tunnekuormaa. Myös ammatillinen itsetunto on vahvistunut.

Rossi korostaa ajantasaiseen näyttöön perustuvaa kivunhoitoa. Koulutus vahvisti Rossin taitoja etsiä tieteeseen pohjautuvia perusteluja omalle kliiniselle toiminnalleen kivun hoitotyössä.

Yhtenä tärkeimmistä opeista Rossi mainitsee hoitotyön kivunhallintakeinot. Ne ovat edullisia, helposti käyttöön otettavia ja saattavat auttaa lievään kipuun yksistään. Uutta tietoa Rossille olivat myös haavoittuvia potilasryhmiä varten kehitetyt kipumittarit.

Rossin mukaan luotettavia kipumittareita, joiden avulla voidaan arvioida lasten ja suulliseen kommunikointiin kykenemättömien potilaiden kipua, voitaisiin ottaa vielä laajemmin käyttöön hyvinvointialueella. Lisäksi kannattaisi tehostaa monialaista yhteistyötä esimerkiksi fysioterapeuttien kanssa sekä lisätä hoitotyön kivunhallintakeinojen käyttöä.

– Sanonnan mukaan iso laiva kääntyy hitaasti, niin myös potilaiden kivunhoidossa, Rossi pohtii. ●