Päijät-Hämeessä on onnistuttu tehostamaan monisairaiden ja paljon palveluita käyttävien potilaiden lääkehoitoa. Keinona on ollut sairaanhoitajan ja farmaseutin moniammatillinen yhteistyö, jossa hyödynnetään kummankin ammattiryhmän erityisosaamista.

Uudessa toimintamallissa farmaseutti pitää avosairaanhoidossa vastaanottoa, johon esimerkiksi sairaanhoitaja tai lääkäri voi ohjata potilaan lääkehoidon arviointiin. Kyseessä on sairaala-apteekin uusi palvelu sote-keskuksessa.

Toimintaa on pilotoitu syksystä 2020 lähtien Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymään (PHHYKY)­ kuuluvissa Salpakankaan ja Asikkalan sote-keskuksissa. Tavoitteena on ottaa toimintamalli käyttöön koko maakunnassa.

Vastaanottoa pitävän farmaseutin työnkuvaan kuuluvat muun muassa monilääkittyjen potilaiden lääkityslistojen ajantasaistaminen, lääkehoidon arviointi sekä lääkitysasioihin liittyvä ohjaus ja neuvonta.

Sote-keskuksessa farmaseutti toimii lääkealan asiantuntijana moniammatillisessa tiimimallissa.

Epäselvyydet potilaan lääkehoidossa tulevat usein ilmi, kun paljon palveluita käyttävälle ja monisairaalle potilaalle laaditaan vastaanotolla terveys- ja hoitosuunnitelma.

Hoitosuunnitelmakäynnillä sairaanhoitaja tarkastaa potilaan lääkityksen ja keskustelee potilaan kanssa hoidon kokonaistilanteesta.

– Usein törmää epäselvyyksiin lääkehoidon toteutumisessa: lääkelista on epäselvä tai lääkelistaa ei ole ollenkaan, lääkettä ei käytetä lääkärin määräämällä tavalla tai sähköisen tietojärjestelmän tiedot eivät ole ajan tasalla, listaa sairaanhoitaja Tuula Kuuskeri, jolla on rajattu lääkkeenmääräämisoikeus.

Kuuskeri kertoo esimerkkipotilaasta, joka saapui hänen vastaanotolleen. Potilas oli kahden kuukauden aikana käynyt useita kertoja terveysasemalla ja päivystyksessä sekä käyttänyt myös yksityislääkärin palveluita.

Potilaalla oli useita sairauksia. Hän käytti säännöllisesti kymmentä eri lääkettä, joiden lisäksi hänellä oli useita tarvittaessa otettavia lääkkeitä. Potilas toi mukanaan kolme paperille käsin kirjoitettua lääkelistaa, mutta niistä oli vaikea saada selvää, mitä lääkkeitä hän todellisuudessa käytti ja mitä lääkäri hänelle oli määrännyt.

Kuuskeri ohjasi potilaan farmaseutin vastaanotolle lääkehoidon arviointiin, jotta hän pystyi omalla sairaanhoitajan vastaanotollaan paneutumaan paremmin potilaan kokonais­tilanteeseen ja omahoidon ohjaukseen.

Edellä kuvattu asiakastapaus on arkipäivää sote-keskuksissa, kertoo osastofarmaseutti Päivi Hettula. Nyt lääkehoitoon liittyviin ongelmiin voi kuitenkin saada apua farmaseutilta.

Sairaanhoitaja on tilanteessa ratkaisevassa roolissa, sillä häneltä vaaditaan osaamista tunnistaa potilaan tarve lääkehoidon arviointiin.

Esimerkkitapauksessa sairaanhoitaja ohjasi asiakkaan farmaseutin vastaanotolle tunnistettuaan hänet yli seitsemää lääkettä käyttäväksi monipalveluasiakkaaksi, jonka lääkitystiedoissa oli ristiriitoja. Ajantasaisen lääkitystiedon kokoamista vaikeutti tässä tapauksessa myös asiakkaan hoitotahojen pirstaleisuus ja asiakkaan oma epätietoisuus hänelle suunnitellusta lääkehoidosta.

”Usein törmää epäselvyyksiin lääkehoidon toteutumisessa: lääkelista on epäselvä tai lääkelistaa ei ole ollenkaan, lääkettä ei käytetä lääkärin määräämällä tavalla tai järjestelmän tiedot eivät ole ajan tasalla.”

Muita kriteerejä, joiden vuoksi sairaanhoitajan kannattaa ohjata potilas farmaseutin vastaanotolle, voivat olla esimerkiksi munuaisten alentunut toiminta, muutos voinnissa, riskilääke, virtsaamisvaikeudet tai useat kaatumiset.

Asiakkaan lääkityksestä on tärkeä saada ajantasaista tietoa, sillä lääkehoidon arvioiminen ei onnistu ilman sitä. Epäselvyydet toteutuneesta lääkehoidosta hukkaavat resursseja esimerkiksi turhina lääkehoidon kontrollitapahtumina, lisäävät lääkehoidon ongelmia ja vaikeuttavat lääkehoitoon liittyvien haittojen tunnistamista.

Esimerkkitapauksessa asiakkaan lääke­lista päivitettiin ja huomiot lääkkeiden käytöstä kirjattiin potilastietojärjestelmään. Asiakas sai keskustella lääkehoidostaan ja siihen mahdollisesti liittyvistä huolista, mikä usein vahvistaa asiakkaan sitoutumista omaan lääkehoitoonsa.

Lääkehoidosta kirjattiin raportti potilas­tietojärjestelmään. Raportti toimii lääkärin päätöksenteon tukena lääkehoitoa ja sen seurantaa suunniteltaessa sekä auttaa tunnistamaan mahdollisia lääkehoitoon liittyviä haittoja myös jatkossa.

Lääkehoidon arviointi tukee lääkehoidon kokonaisuuden hallintaa ja yksityiskohtien huomioimista.

– Toiminnan keskiössä on asiakas, mutta hyöty palautuu takaisin sairaanhoitajan tueksi hoitotyön arkeen. Tämä avosairaanhoidon farmaseuttitoiminta tukee vahvasti STM:n asettamia Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeen hyötytavoitteita, sanoo hallintoylihoitaja Pertti Sopanen.

Sopanen toimii projektipäällikkönä Tulevaisuuden sote-keskus
-hankkeessa, joka kehittää muun muassa peruspalvelujen asiakaslähtöisyyttä.

Sairaanhoitaja on etulinjassa selvittämässä asiakkaiden avun tarvetta. Asiantuntijalääkäri Niko Korpi toteaa, että lääkehoidon arviointi ja ohjaus voivat olla juuri ne keinot, joilla avun tarve ratkaistaan.

”Toiminnan keskiössä on asiakas, mutta hyöty palautuu takaisin sairaanhoitajan tueksi hoitotyön arkeen.”

– Hoitaja pystyy käyttämään osaamistaan asiakkaan tuntemuksessa ja haastattelussa sekä selvittämään potilaan käyttämät lääkkeet. Farmaseutti tukee hoitajia lääkehoidon osaamisellaan ja tarvittaessa suorittaa lääkehoidon arvioinnin hoitajan pohjatyön avulla, Korpi summaa.

Farmaseutin osaamista tukee lääkehoidon kokonaisarvioinnin erityispätevyys (LHKA) ja sairaanhoitajan osaamista rajattu lääkkeenmääräämisoikeus. Molemmat ovat erikseen myönnettäviä erityis- ja erikoispätevyyksiä, jotka vahvistavat potilaan lääkehoidon onnistumista.

LHKA-koulutuskokonaisuus on Suomen laajin kliinisen farmasian täydennyskoulutuspaketti farmasisteille eli farmaseuteille ja proviisoreille.

”Farmaseutti tukee hoitajia lääkehoidon osaamisellaan ja tarvittaessa suorittaa lääkehoidon arvioinnin hoitajan pohjatyön avulla.”

Erityispätevöitynyt farmasisti osaa hyödyntää monipuolisesti eri tietokantoja, tunnistaa hoidollisesti merkittäviä lääkehoidon ongelmia, kuten lääkkeen liian suuren annoksen tai liian tiheän annosteluvälin, sekä ehdottaa lääkehoidon muutoksia lääkärille tämän päätöksenteon tueksi.

Sairaanhoitajan rajatun lääkkeenmääräämisen lisäkoulutus sisältää laajasti opintoja muun muassa farmakologiasta, lääkkeen määräämisestä sekä turvallisesta lääkehoidosta asiakastilanteissa.

Erikoispätevöitynyt sairaanhoitaja osaa hyödyntää ja arvioida kriittisesti kliinisen lääketieteen, tautiopin, farmakologian ja resepti­opin tietoja sekä soveltaa tutkittuun tietoon perustuvia menetelmiä hoidontarpeen arvioinnissa, diagnosoinnissa, oireenmukaisen hoidon toteuttamisessa sekä hoidon vaikutusten seurannassa ja arvioinnissa.