Kun sairaanhoitaja Kirsi Kauppila puhuu työstään, kuuluu puheessa tarttuvaa laatua oleva innostus.

– Lapset ovat vain niin ihania. On hienoa nähdä, miten joskus pienellä alkusysäyksellä saadaan isoja asioita aikaan.

Kauppila on töissä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lastenpsykiatrian viikko-osastolla. Siellä sovelletaan alakouluikäisille lapsille aggressiivisuuden ja antisosiaalisuuden hoitoon tarkoitettua ART-menetelmää, joka on alun perin kehitetty nuorille. ART tulee sanoista aggression replacement training.

– ARTia on käytetty 70-luvulta alkaen nuorille, ja sen hyödyistä on paljon tutkimustuloksia. Lapsille sitä ei ole juurikaan tätä ennen tietääkseni käytetty.

Alkuperäisessä ARTissa on kolme osaa: toiminnallinen sosiaalisten taitojen harjoittelu, vihanhallinnan treenaus ja moraalikasvatus. Nuoret tapaavat ryhmässä 30 kertaa. Lasten ART-sovelluksessa ryhmätapaamisia on kahdeksan. Kolme kerroista keskittyy vihanhallintaan, ja muu aika opetellaan sosiaalisia taitoja, yksi taito per kerta.

– Opeteltava taito voi olla vaikka avun pyytäminen. Ensin pohdimme yhdessä, missä arkisissa tilanteissa apua pitäisi pyytää ja keneltä.

Seuraava vaihe on mallintaminen, jossa ryhmän ohjaaja ja apuohjaaja näyttelevät avunpyytämistilanteen. Kolmannessa vaiheessa taitoa harjoitellaan pareittain.

– Jos jännittää, ei tarvitse esiintyä. Useimmat lapset tykkäävät osallistua, joten suurin osa on innolla mukana.

Lapset saavat kotiläksyä, eli heidän pitää arjessa harjoitella uutta taitoaan.

Tutkimustuloksia ARTin soveltamisesta lapsille ei ole vielä käytössä, mutta sen verran lupaavalta kokeilu vaikuttaa, että sen rinnalle on jo kehitetty uusia toimintamalleja. Osastohoidossa oleville lapsille on pidetty non stop -ryhmiä, joihin voi tulla kuka vain osastolla oleva lapsi, joko vain kerran tai aina kun on paikalla. Kolmas sovellus on ryhmä, jossa myös lasten vanhemmat ovat mukana.

– Mielestäni varsinkin perheryhmä on ollut todella hedelmällinen. Vanhempien kun pitäisi auttaa lasta käytöksen muuttamisessa, ja on hyvä, että hekin oppivat parempaa itsehillintää. Ryhmässä käydään läpi ihan arkisia tilanteita, kuten nukkumaan menoa tai pelaamisen rajoittamista.

Kauppila on testannut ARTin periaatteita myös kotioloissa, kun oma mieli uhkaa kiehahtaa oman pojan kanssa.

– Ihan samat haasteet meillä kotona on kuin muillakin. Kaikilla pinna palaa joskus, mutta aikuisen on tärkeä osata silloin pyytää anteeksi ja myöntää tehneensä virheen.

Väkivalta ilmiönä on aina tavalla tai toisella liittynyt Kauppilan uraan. Mielenkiinto lasten mielenterveyteen heräsi, kun hän kohtasi uransa alkuaikoina itsetuhoisia lapsia. Sittemmin hän on toiminut AVEKKI-kouluttajana eli opettanut terveydenhuollon ammattilaisille väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyä ja hallintaa.

Terveystieteiden maisterin gradunsa Kauppila teki oikeuspsykiatrialle henkilöstön kokemasta väkivallasta. Nyt hänellä on meneillään väitöskirjaopinnot lasten kokemuksista fyysisissä kiinnipitotilanteissa.

– Mitä enemmän tietää haastavista tunteista, sitä enemmän haluaa ottaa niistä selvää.

Kauppila näkee arjessa paljon haasteita etenkin lapsilla, joiden sosiaaliset taidot eivät ole aivan huippuluokkaa. Nykyään kaikkialla odotetaan aktiivisuutta ja osallistumista.

– Isot päiväkotiryhmät ja koululuokat sekä yhtä itseohjautuvampi, ryhmätyömuotoinen opetus voivat tuottaa ongelmia.